Featured Slider

LEHTILUOMUJERSEYTÄ PITSIYKSITYISKOHDILLA

Herttaisissa tunnelmissa jatketaan tätä syksyä vaateompelun saralla. Olin kesällä vieraillut Käpysen Popupissa kun he piipahtivat pääkaupungissamme Helsingissä. Mukaan tarttui kahta erilaista kivaa marjapuuron sävyistä kangasta. Molemmat ovat kuin tehtyjä pikkutytöilleni. Tällä kertaa päätin kuitenkin tehdä pienimmäiselle söpön trikooasusetin, johon yhdistin kirppikseltä löytynyttä käsinvirkattua pitsinauhaa. 







Legginssit ovat samansävyistä, mutta erikuosista kangasta. Eikö olekin ihanaa, kun voi yhdistää kahta kuosia ja ne sopivat hyvin yhteen väriensä puolesta? Helpottaa aamurumbaa ja vaatteiden yhdistelyä huomattavasti. 

Paidan kaavana on Animal Portrait (Ottobre 4/15) koossa 86 ja housut Playful Kitty (4/14) koossa 74. Molemmat ovat muokkaamattomana, joten nuo leggarit ovat kyllä jättikokoa kun menevät meidän pitkäkoipiselle neidille. Muuten oikein hyvä ja sopusuhtainen kaava, kunhan vain tekee kaksi kokoa pienempänä kuin paidan, hehe... 

Viimeistä syyskuun päivää viedään, joten ensi kerralla tavatessamme onkin sitten jo lokakuu. Hui!

UUTTA TALOSSA: SYKSYINEN KRANSSI JA UNELMANPEHMEÄT TYYNYLIINAT BETONIROMUSTA

Eilisiltana katosi pitkään jatkunut luovuuden tuska. On ollut omasta mielestä todella piinallista tuijotella käsitöitä, kun siihen käytettävä aika on ollut nollissa. Huomasin ajattelevani: "Jos minulla olisi edes kolme ylimääräistä tuntia, saisin aikaan vaikka mitä". Lauantai-iltana ne yhtäkkiä olivatkin edessäni, kun viimeinenkin lapsista nukahti vähän kahdeksan jälkeen.  Ompelin innoissani pitkään hillotusta, kotimaisesti trikoosta unelmanpehmeät tyynyliinat. 



Tänä aamuna luovuuspuuska sai jatkoa, kun lasten kanssa kiertelimme syksyisellä pihamaallamme. Kaivoin varastosta jo vuosia sitten tekemäni pajukranssipohjan. Lapset keräsivät keppejä, risuja ja vaahteranlehtiä sekä muuta pihalta löytyvää kranssin koristeiksi. Liimasin ne kiinni kuumaliimalla. Vaahteranlehdistä tein ruusukkeita kietomalla ne rullalle ja yhdistämällä rautalangalla ne toisiinsa. 





Lisäksi instagramissa vilautinkin millaista neulepuolella on syntynyt viimeisen kuukauden aikana. Sohvan nurkassa rivi tai kaksi kerrallaan valmistunut pipo saa pian kaverikseen tuubihuivin.  Meloninpala on valmistunut jo aiemmin virkkaamalla jämälangoista.




Lämmintä syksyn loppupuolta kaikille <3

SYYSKUISET JOULUPALLOT

*Husqvarnalta saatu kokeiluun

Ympyräohjain* on ollut ompelutarvikelaatikossa jo vuoden päivät. Viimeksi tein sen avulla vauvan mokkanahkaisiin tossuihin koristeompeleet. Mutta mihin sitä voisi käyttää jälleen kerran? Jostain, keskellä syyskuuta, sain idean tehdä tyynynpäälliseen joulupalloja. Hullua! Tiedän!

Niihin saisin hauskasti käytettyä aplikoinneista jääneitä velourpaloja. Taustaksi otin paksun pellaisen verhon, josta leikkasin tyynynpäällisen kokoiset palaset. Ehkä joku nappaa tästä idean ja toteuttaa tämän lähempänä joulua...



Ohjaimen tarkoitus on siis auttaa tekemään ympyrä. Joustaville materiaaleille suosittelen silitettävää tukikangasta molempiin kankaisiin (päällis- ja alikeompelukankaaseen). Tässä toinen kangas oli joustavaa ja toinen ei, joten irtirevittävä tukikangas riitti tukemaan työtä alapuolelta. Lisäksi kevensin vähän paininjalan puristusta. 

Päällimmäiseksi asetin pellavakankaan. Sen alle tuli velourtilkku ja alimmaiseksi irtirevittävä tukikangas. Sen jälkeen ommellaan ympyräohjaimen avulla ympyrä, joka leikataan auki. Alta paljastuu alikeommeltu velourkangas. 



Sitten tikkasin tiheällä siksakilla reunan uudelleen, jotta kankaat pysyvät kiinni toisissaan. 


Reunuksen sisäpuoli saa jäädä rispaisen näköiseksi. Se tuo tyynyyn kivan tekstuurin. Rusetti on ompelukoneesta löytyvä valmis koristeommel.



Mihin sinä käyttäisit ympyräohjainta? Lapset ehdottivat, että tämän avulla voisi tehdä vaikka mustekaloja tai puurokattiloita. Miksei vaikka joulukalenteriin luukkujakin? 

Ympyräohjain on nyt Husqvarnan kuukauden paininjalkana, joten suosittelen tutustumaan sen toimintaan esimerkiksi tästä linkistä. 

VAALEANPUNAINEN TIKKITAKKI

Eilen kävin vaatekaupoilla hakemassa inspistä ompeluun.  Monessa paikassa kiinnitin huomiota pastellisävyisiin kevyttoppiksiin. Ihan vielä ei niiden aika täällä etelässä ole, mutta mieleeni jäi kuitenkin ajatus itämään. Mitä jos sellaista koittaisi tehdä itse? Ei mahdoton ajatus, jos materiaalit saisi löydettyä suht edullisesti. Siitähän se ajatus sitten lähti. 


Kotimatkalla kaarsin kangaskaupan pihaan ja kävin ostamassa materiaalit. Rahaa takin tekemiseen meni noin viitisenkymppiä, joista suuren osan nielaisi kyllä nepparien kustannukset. Aikaa meni kaiken kaikkiaan neljä tuntia kankaiden leikkaamisesta viimeistelyyn. 

Aika kiva tästä tuli! Vai mitä sanotte?




Viimeiseen asti puntaroin takin mallia. Olisiko bombertyylinen tän hetken juttu, mutta ensi vuonna jo ohimenevä ihastus? Haluaisinko kuitenkin klassisemman mallisen? Päädyin käyttämään Ottobre womanin kevyttoppatakin kaavaa mallina, mutta muokkasin sitä hieman ryhdikkäämpään suuntaan. Muutin kauluksien muotoa, tein nepit vetskarin sijaan ja hihansuut ja helma saivat vinonauhahuolittelut.


(Ottobre woman 5/14)


Tykkään piilovetoketjutaskuista, vaikka niiden tekeminen oli hieman hermoja raastavaa. Päätin lopulta unohtaa tikkikankaan tikkauksien kohdistukset. Ei niitä kuitenkaan tule itse menossa katsottua. 



Valitsin koon 36, joka on kyllä aavistuksen nafti, vaikka tein isot saumanvarat ja pidensin hihoja. Kovin paksua neuletakkia täällä alla ei voi pitää, mutta sittenhän olisi jo muutenkin paksumpien takkien aika. Syys- ja kevättakkina tämä sen sijaan toimii lämmittämässä työmatkoilla ja kauppareissuilla. Välituntivalvonnassakin vaaleanpunainen takki piristää hieman mieltä syystuulissa seistessä. 

Kaunista syyspäivää teille!